Myönnän kyllä, että meillä käytetään "kotiasuja" (kaunis ilmaisu niille lötköttäville rönttävaatteille joita kaapissa on ihan liikaa) enemmän kuin yleensä. Nyt kun esikoisen kaverit ovat alkaneet pyöriä enemmän meillä, on minunkin pitänyt hiukan katsoa tarkemmin mitä päälläni on. Ettei aina olisi päällä ne samat reikäiset pöksyt ja kaksi numeroa liian iso ja pesussa venynyt t-paita. Ah niin ihanat ja mukavat päällä, mutta auttamattomasti ei-niin-ihanat julkiseen näyttelemiseen, saa pian poika kuulla kavereiltaan kuittailua äidin vaatetuksesta...

 

Sama linja jatkuu miehen asuissa, tosin hänen vaatteissaan ei noita reikiä vielä niin paljoa ole kun ovat kuitenkin vähän uudemmat kuin minun. Kuopuksen päällä yleensä on ollut olohaalareita, siis kun ollaan vaan kotona eikä lähdetä mihinkään. Kokohaalari on helppo pukea ja käyttää, vaipanvaihto käy sutjakasti eikä tarvitse tapella kaiken maailman nappien kanssa. Haalarissa pääsee liikkumaan hyvin ja muutenkin siis kovin käytännöllinen vaatekappale kertakaikkiaan.

 

Jos tarvitsee lähteä ulos, kauppaan tai neuvolaan tai kyläilemään, vaihdan kuopukselle bodyn ja pöksyt, mielestäni hiukan siistimmät kuitenkin. Tässä yhtenä päivänä kun yllättäen kuopuksen oksennus-session jälkeen kaikki haalarit olivat pesussa, kaivoin kaapista siis bodyn ja college-pöksyt, niitä meillä riittää vaikka miten paljon mutta jotenkin vaan ne haalarit nappaa helpommin kaapista mukaansa. Kuopus ei mitenkään koskaan kommentoi vaatetustaan, vaan painelee menemään yllättävänkin nopeasti vaatteissa kuin vaatteissa, tarpeen tullen vaikka ilman vaatetustakin. Sehän kaikkein mukavinta onkin, vaipanvaihdon yhteydessä livahtaa karkuun peppu paljaana kontaten pitkin olkkaria. Vielä pojalle kelpaa äidin valitsemat vaatteet, muutaman vuoden päästä ollaan taas tilanteessa, jossa neuvottelutaidot ovat tarpeen saadakseni pojan pukemaan vaatteet yllensä. Muistelen vaan miten esikoisen kanssa aikoinaan "keskusteltiin" vaatetuksesta...

 

Esikoinen tuli koulusta ja ihmetteli kovasti miksi kuopuksella on "tuollaiset hienot vaatteet". Taas sai lapsen lause miettimään omaa käyttäytymistään ja valintojaan arjessa. Tosiaan... meillä ei todellakaan vaatteilla koreilla kotona, mutta mennäänkö me sitten jo liikaa sinne toiseen ääripäähän? Kesällä kun tajusin pojan kavereiden merkityksen meillä, hankin muutamia siistejä perusmekkoja mitä vetää nopeasti päällensä ja missä viihtyy suht hyvin, eikä tarvitse hävetä asuaan. Toisaalta, kuopuksen haalarit ovat kyllä ihan siistejä, ei mitään rönttävaatteita vaikka kirpparilta hankittu onkin. Eli ei minun tarvitsisi poikien vaatteista huolissani olla, ehkä enemmänkin aikuisten "kotiasuista", tai no ehkä kuitenkin omista vaatteistani kuitenkin. Taidan olla meidän perheen rönttä-maakari...

 

Esikoinen myös mieltää farkut "hienoiksi vaatteiksi", vaikka hänellä niitä tuolla kaapissa olisi käyttöä varten, mutta koska verkkarit on mukavammat päällä enkä ole pakottanut häntä farkkuihin kuin juhlissa, farkut on "hienot housut". Joo, kauhistelkaa vaan, meidän perhe pukeutuu huonosti juhliin kun pojilla ei ole suoria housuja kaapissa. Aikuisilla on täydet "ykköset" juhlissa ja pojilla tummat farkut tai sammarit ja juhlapaidat.

 

Mutta... joo... loppujen lopuksi, vaatetus on aika pinnallinen asia, jos ihmistä sen perusteella arvioidaan. Valitettavasti tähänkin törmää toisinaan, joskus useamminkin, riippuu missä liikkuu. Esikoisen myötä minunkin "maineeni" kylällä on parantunut, "Onx toi sun äiti?" "Ai jaa, moikka J:n äiti!" kuuluu kaupassa. Olen juuri tottunut olemaan kummajainen mustine vaatteineni, mutta nyt minun pitääkin sopeutua olemaan vaan J:n äiti, siis ihan ihminen, ei tartte tuijottaa enää. Näin maailma muuttuu ja minäkin muutun, näköjään. Ihan kiva jos kylän nuorempi sukupolvi jo jättäisi erilaisten ihmisten avoimen tuijottamisen ja tuomitsemisen. Vanhemmalle väestölle tuollainen muutos onkin paljon vaikeampaa, mutta nuorissa on tulevaisuus ja meidän nuorilla alkaa olla "hienot vaatteet" useammin päällä. Ja mulla myös... se on nyt päätetty!

täydenkuun aikaan laskeutuvat lentoliskot